Kevättä kirsussa

Vaikka ulkona ei ihan vielä siltä näytäkkään, niin kevät on kyllä selvästi tuloillaan; päivät pitenevät, auringon säteet oikein kuumottavat ja linnut laulavat eri tavalla kuin talvella. Karma on nauttinut täysin rinnoin lumesta ja harrastaa päivittäin hangessa hyppimistä ja ennen kaikkea kinosten kaivelua. Yritän ottaa tästä toiminnasta videomateriaalia vielä, kun tuota valkoista massaa maassa on.

Viime kirjoituksessani kirosin Karman taipumusta karkailuun. Olimme siis pitkään pitänyt Karmaa kytkettynä pihallammekin, ja itseäni harmitti varmaan jopa koiraa enemmän, ettei Karma päässyt joka päivä juoksentelemaan isolla pihallamme. Päätin ottaa härkää sarvista ja aloitin "tänne"-käskyn uudelleenkoulutuksen sisätiloissa kotona. Samalla harjoittelimme kontaktia ja keskittymistä vaativia perusharjoituksia. Karma toimi kuin ajatus ja välillä näytti, että sen silmät pullistuvat päästä ulos sen katsoessa himoitsevasti juustopalasia, joita tarjosin sille palkkiona. Siirsimme harjoitukset pihalleni, ja kuinka ollakaan, tyttö totteli joka ainoaa pienintäkin toivettani, välillä jopa jo ennen kuin ehdin pyytää mitään. Tämän jälkeen Karma on saanut olla taas normaaliin tapaan vapaana pihalla, eikä se ole kertaakaan karannut. KERTAAKAAN! Meillä on aina koirien kana- tai härkäsuikaleita taskussa, kun mieheni kanssa päästämme Karman pihalle, jotta voimme palkita sen aina luoksetulosta. Ja kyllä on saanut palkitakin ja paljon! <3 Tunnen itseni ihan ääliöksi, kun en tajunnut jo paljon aikaisemmin tehdä näitä harjoituksia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Karman paino on heitellyt muutamien kuukausien sisään aikalailla. Ennen valeraskautta sen paino oli 36kiloa, mutta valeraskauden tuoma ruokahaluttomuus verotti koirasta lopulta lähes 5 kiloa. Mennessämme 1-vuotis rokotuksiin, Karma painoi 31,5 kiloa ja olin hiema huolissani tästä laihtumisesta, kun muutenkin olin pähkäillyt, että noinkohan tyttö on liian hoikassa kunnossa. Eläinlääkäri kuitenkin nauroi minulle, ja sanoi, että Karma on normaalipainon ylärajoissa, eikä saisi painaa yhtään enempää :D Luulin ja toivoin koko pentuajan, että Karmasta tulisi iso koira, mutta se jäikin tuommoiseksi sintiksi. Ei kyllä haittaa yhtään, miun silmissähän se on täydellinen, painoi mitä painoi.

Koirakavereiden dominointi on taaksejäänyttä elämää. Näinköhän nartulla vain hormonit heittelivät hetken aikaa aikaisemmin, sillä nyt se on taas oma tyhmänonnellinen itsensä (vrt. Rantanplan) eikä yritä kyykyttää ketään. Karma ei myöskään tajua tuon taivaallista, jos sitä yritetään alistaa. Kyllä Karmalle sopii, että hänet heitetään selälleen ja muut koirat hyppii hänen päällään, sen mielestä se on vain kiva leikki! Samoin jos joku koira ärähtää hänelle, tai jopa hyökkää kohti (näin kävi lenkillä, kun kohtasimme aran rotweilernartun). Karma ei ymmärrä, että kukaan voisi olla hänelle vihainen, vaan murinan ja räyhäämisen täytyy olla vain joku uusi, erikoinen leikki, jota hän kyllä mielellään leikkii. Ihana, rakas, hyväntahtoinen Karma!!

Karma Saimaan rannalla

Leikkikavereina Pate(cockeri) ja Rudi-pentu (pitbull)

Rudi-pennun (pitbull) kanssa painisillaan

Myötä- ja vastoinkäymisiä

Aikaa on taas kulunut ikuisuuksia edellisestä kirjoituksesta. Arki on jatkanut urillaan matkaa eteenpäin ja Karma on jo paria viikkoa vajaa 1-vuotias! Käsittämätöntä, miten aika menee niin nopeasti, vastahan minun EDELLINEN koira täytti vuoden.

Edellisessä kirjoituksessa jännitin Karman juoksujen alkamista ja sieltähän ne tulla tupsahti n. 8,5kk iässä. Housuja emme Karmalle laittaneet, vaan koira siivoili itse jälkensä ja me sitten mieheni kanssa ne pisarat, jotka koiralta jäi huomaamatta. Kokonaisuudessaan juoksut menivät melko kivuttomasti, ainoa ikävä lieveilmiö oli, että Karma alkoi karkailemaan omasta pihasta. Oletimme tämän luonnollisesti johtuvan miehen kaipuusta ja pidimme koiraa hihnassa, mutta karkaaminen senkun jatkui (ja jatkuu vieläkin) juoksujen jo mentyä menojaan. Ei Karma kauas suinkaan mene, naapureiden pihalle ainoastaan, mutta se ei enää kuule eikä näe minua tai miestäni ollenkaan livahtaessa pihalta pois! Toisin sanoen, se ei anna kiinni. RAIVOSTUTTAVAA! Minulla on suuri aidattu piha, jossa koiran olisi ihana juosta ja telmiä, mutta joka kerta, kun laskemme Karman vapaaksi, se jossakin vaiheessa vain ottaa ja lähtee autopaikan aitaamattomasta kohdasta livohkaan. Tästä syystä Karma on ulkoillut juoksuista saakka omalla pihallaankin kytkettynä. Keväällä heti, kun maa sulaa rakennamme koko pihan ympäröivän aidan, jotta koira pääsee nauttimaan vapaana juoksemisesta jälleen monta kertaa päivässä.

Juoksujen oltua ja mentyä Karma muuttui apaattiseksi ja masentuneeksi. Luulin kaverin olevan kipeä, mutta mikään alakuloa lukuunottamatta ei viitannut mihinkään sairauteen. Pian huomasimmekin Karman kantelevan lelujaan hellin ottein ja lopettaneen niillä leikkimisen; lapsella oli siis valeraskaus. Lelujen eliminointi pahenti masennusta entisestään ja muutaman päivän Karma huokaili äänekkäästi ja itki kadonneiden pentujensa perään. Pari viikkoa kestänyt apaattisuus alkaa olla nyt voitettu, mutta tilalle on tullut jotain kauhistuttavaa; tuhoaminen. Tähän mennessä Karma ei ole tuhonnut juuri mitään merkittävää; sanomalehtiä on silputtu, muutamat sukat on saanut kyytiä ja sen sellaista. Mutta nyt viikon sisään listaan on tullut lisäksi imurin ja joulukynttelikön johdot, ovenkarmi, nahkasohvan nurkka ja pussilakana. Siivoamme asunnon aina lähtiessämme "koirakuntoon" ja nämä kaikki repimisen kohteet ovat yllättäneet meidät täysin. Kaiken lisäksi Karma ei todellakaan vietä pitkiä aikoja yksin, yleisimmillään 3-6 tuntia ja sille on aina tarjolla luita ja nyt myös aktivointipallo, mutta jostakin syystä se on alkanut pikkuhiljaa silppuamaan asunnon irtaimistoa luvallisten pureskeltavien sijasta. Välillä, kun oikein raivostuttaa, tekisi mieli hankkia häkki ja kuonokoppa, ja teljetä koira, tai edes sen pää, jotenkin ettei se pääse käsiksi mihinkään, mutta sydämeni ei anna lupaa moiselle. Katsotaan mitä tuleman pitää, siihen asti jatkamme tavaroiden kyllästämistä Tabascolla..

Karmassa on edelleen (ja aina tulee olemaan) paljon hyvääkin! Viimeeksi eilen nauroin maha kippurassa lenkillä, kuinka Karman mielestä kaikki maailman koirat ja ihmiset (ja näemmä myös hevoset) ovat hänen parhaita ystäviään. Puolen tunnin lenkki virahti tuntiin, koska koiran oli ihan pakko päästä tervehtimään ensin naapurin collie-pojat, sen jälkeen vastaan tullut irlanninsetteri, tämän jälkeen ihastuttava samojedipentu täytyi haastaa leikkiin pyörätiellä, tallinpihalla oli ihmisiä ja hevonen, jonka nenää piti käydä nuolaisemassa ja vielä paluumatkalla naapurin vanha pariskunta oli tekemässä lumitöitä, niin heitäkin piti ehdottomasti päästä moikkaamaan. Karma vain yksinkertaisesti rakastaa kaikkia!

Liitteenä video, jossa Karma leikkii Dana-kaverin kanssa (rotweiler-pitbull -mix)