maanantai 23. toukokuuta 2011

Koiranomistajan ajatuksia vol. I

Tähän väliin haluaisin puhua mietteistä ja tunteista, joita Karman olemassaolo minussa on herättänyt. 

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei koiralapsen tulo taloon ollut jonkin asteen henkinen shokki. Vielä hetki sitten talossani asui koira, joka tuntui lukevan ajatuksia ja jonka kanssa elämä oli suloisen rutinoitunutta. Toimimme täydellisessä harmoniassa aivan kaikessa. Karman astellessa elämääni, se ei ymmärtänyt ainuttakaan sanaa tai elettä, jota epätoivoisesti yritin sille viittilöidä. Vielä vähemmän se tiesi kuka minä edes olen. Haluan ajatella, että Karman mielessä olisi tuolloin voinut pyöriä Seija Simolan kappaleen Kesytetty säkeistö:
"Sinä olet minulle vain yksi
yksi tuhansien joukosta
En tarvitse sinua,
Ei, en tarvitse sinua.

Mutta jos kesytät minut
silloin me toisiamme tarvitsemme.
Olisit ainoa maailmassa
Elämäni aurinkoinen."

Sama pätee tietysti minuun. Minulle Karma oli sen ohikiitävän hetken vain koira, mutta se kesytti minut heti kun istuin Parikkalassa autooni ja Karma katsoi minuun suurilla silmillään.

Toisien sanoen, minä en tuntenut koiraani eikä koira minua. Karma touhusi omiaan välillä varovasti kysyen minua leikkeihin mukaan. Minä tein kotitöitä ja elin elämääni koiran kanssa, mutta emme kuitenkaan olleet yhdessä samalla tavalla kuin vanhan koirani kanssa olimme joka sekunti. Tänään tätä kirjoittaessani Karma on asunut kotonani jotakuinkin kaksi kuukautta. Makaan sängyllä, Karma nukkuu vieressäni lepuuttaen päätään reidelläni ja kuuntelemme hiljaa Coldplayta. Siitä on tullut kuin salaa minun koirani.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kaikkien kaveri

Karman sosiaalistaminen sekä ihmisten ja koirien suhteen alkoi välittömästi kotiutumisen jälkeen ja kuten otsikkokin sanoo, Karma on kaikkien kaveri :)

Ihan ensimmäinen koirakaveri oli whippetpentu Roma

Roman ja Karman sänkypainit

Ihmisystäviä

Toinen koirakaveri Dana (pitbull-rottweiler)


Karma ja hoidossa ollut mäyräkoiraherra Pyry

lauantai 14. toukokuuta 2011

Kuka mie ees oon?

Koiranpentu oli siis kotona ja sille oli annettu nimeksi Karma. Mutta mikä tämä lapsi oli koiriaan?

Karma juuri kotiin saapuneena

Karma on sekarotuinen neitokainen. Karman emä Hulda on 50% howavart, 25% snautseri ja 25% kultainen noutaja. Karma isä Remu on puhdasrotuinen ja erittäin komea rottweiler, jolta koiramme on perinyt ulkonäkönsä. Rotucocktail oli luonnollisesti tiedossamme etsiessämme pentua, ja tämä sekoitus tuntui hyvältä valinnalta, sillä toiveenamme oli, että tuleva hännänheiluttaja vartioisi pihaa ja tarpeen tullen myös puolustaisi omia ihmisiään. Kolikon kääntöpuolena tietysti oli koiran mahdollinen kovapäisyys koulutettaessa, mutta henkilökohtaisesti olen luottavainen omien koirankäsittelytaitojen suhteen ja olen täysin varma, että Karmasta tulee maailman paras koira heti Gamman jälkeen.

Remu-iskä
Edellisen koirani nimi oli tosiaankin Gamma ja minusta se oli maailman paras nimi koiralle. Olikin suuri haaste alkaa pohdiskelemaan uudelle karvakorvalle nimeä, joka sopisi juuri tälle tietylle koiralle, olisi riittävän "katu-uskottava" ja tietysti olisi koiralle itselleen helposti omaksuttava. Ensimmäinen varteenotettava nimiehdotus, josta sekä minä että mieheni pidimme, oli Harmi. Kuitenkaan nimi ei tuntunut "oikealta", mutta se jäi päiviksi elämään koiramme nimenä parempien vaihtoehtojen puuttuessa. Eräänä päivänä ollessani yksin kotona, jostakin tyhjästä mieleeni tuli sana 'karma'. Lähetin miehelleni välittömästi tekstiviestin, että miltä tämä kuulostaisi ja mieheni kuittasi sanalle hyväksynnän. Karma. Hyvä Karma. Paha Karma. Sehän on meidän koira!

Ihan pieni vielä

Karman tullessa kotiin ja elämäämme huomasimme hyvin pian, ettei koiramme nimi voisi olla mikään muu kuin Karma. Muutaman päivän jälkeen tosin mietimme vitsinä, että myöskin "Herja" olisi ollut osuva nimi Karman pimeän puolen ottaessa vallan ja sen roikkuessa innoissaan muun muassa minun lahkeissani tai tietokoneen virtajohdossa..

Kuten mainittua, Karma kotiutui nopeasti eikä kaipaillut emon tai sisarustensa perään. Karma oli saapuessaan n. 5 kiloinen pullukka, pehmeäkarvainen mötkäle. Neitokaisen persoona hiipi näkyviin nopeasti meille saapumisen jälkeen; Karma on tiukka tyttö! Karma ei pelännyt tai säikkynyt oikeastaan mitään. Pihalla se tepasteli tomerana itsekseen nuuskimassa ja syömässä kaikkea mahdollista. Vierailemaan tulleet, Karmalle tuntemattomat, ihmiset se tervehti kaikki hännän heilutuksilla ja kiipeämällä mahdollisuuksien mukaan syliin. Myöskään vierailemaan tulleet koirat eivät Karmaa huolettanut vaan se juoksi kaikkia ovelle vastaan ja haastoi välittömästi leikkiin. Television, tietokoneen, pianon, kitaran, mikroaaltouunin tai kännykän äänet eivät hetkauttaneet pentua millään tavalla. Itsetunto oli siis kohdillaan jo pienestä pitäen.

video