tiistai 18. lokakuuta 2011

Lokakuu

Aika on vierähtänyt kuin salaa jonnekin ja kesä on jo kaukana. Karma on kasvanut kovasti ja nyt kasvamistahti on selvästi rauhoittunut, 8 kuukauden ikäisenä Karma painoi jotakuinkin 32 kiloa ja tätä kirjoittaessani punnituksesta on n. viikko. Arki koiralapsen kanssa on asettunut uomiinsa ja meillä onkin jo paljon rutiineja ja tapoja, joita jäin Gamman poismenon jälkeen kaipaamaan. Aamuisin Karma herättää meidät "piippaamalla" joko kahdeksalta tai kymmeneltä riippuen monelta olemme menneet nukkumaan. Tämän jälkeen Karma yleensä syö tai haahuilee muuten vain ympäri asuntoa hetken, jonka jälkeen se ottaa vielä pienet unet. Äärimmäisen ihastuttava tapa, silloin kun minulla on vapaapäivä ja voin itsekin halutessani jatkaa unia. Lopullisesti herätessään Karma mönkii vielä hetkeksi pötköttämään minun kainaloon, jonka jälkeen nousemme yhdessä tuumin päivän askareisiin.

Karman luonne selkeytyy ja avautuu meille joka päivä hieman enemmän. Päällimmäisenä Karmasta on pakko kertoa, että Karma rakastaa koko maailmaa ja kaikkia sen olentoja (lukuunottamatta mopoja..). Kaikki koirat, ihmiset, kissat ja hevoset on heti ensi silmäyksellä luonnollisesti Karman parhaita kavereita, eikä Karmaa tunnu haittaavan, vaikkei joku hänestä erityisemmin välittäisikään. Karma myös jakaa kaiken; luita se söisi mieluusti siten, että minä pidän toisesta päästä kiinni. Useamman kerran se on myös yrittänyt tunkea luita MINUN suuhun. Leluja se vinguttaa, tätäkin kirjoittaessani, minun kainalossa. En tiedä, otinko siltä "liikaa" tavaroita pois suusta pikkupentuaikana, ettei se rupea omimaan ja vahtimaan mitään, mutta ihan hyvä näin.

Karma on suloisesti kokoajan onnensa kukkuloilla. Sillä ei ole tietoakaan pahuudesta tai pelosta, eikä sitä saa pahalle tuulelle tai harmistumaan millään. Eikä Karmaa myöskään nolota mikään, vaikka se olisi tehnyt jotain sopimatonta. Katson usein koiraani kateellisena, kun se jopa täysin umpiunessakin heiluttaa häntää. Ihmisillä olisi paljon opittavaa koirien tavasta nähdä ja käsitellä elämää, vaikka aivan yhtä huolettomaksi emme voikaan heittäytyä. Siteeratakseni Facebookissa kiertävää viestiä:

"Jos voit aloittaa päiväsi ilman kahvia, jos voit olla iloinen kivuista ja murheista huolimatta, jos voit olla valittamatta etkä pitkästytä ihmisiä omilla murheillasi, jos voit syödä samaa ruokaa vaikka joka päivä ja olla siitä kiitollinen, jos voit ymmärtää että rakkaimpasi ovat liian kiireisiä ollakseen kanssasi, jos voit olla välittämättä siitä, että ihmiset ottavat sinun tavaroitasi, jos voit kestää kritiikkiä ja syytöksiä loukkaantumatta, jos voit kohdata maailman valehtelematta, jos voit parantaa päänsärkysi ilman lääkkeitä, jos voit iloita ja rentoutua ilman alkoholia...

...olet luultavasti perheen koira."
Karma on myös terhakka pitämään ihmisistä huolta omalla tavallaan. Karma nuolee ja kirputtaa milloin mistäkin näkee tarpeelliseksi. Nuolemalla puhdistetaan korvakäytävät (miten se paksu kieli livahtaakin niin syvälle?!) ja kirputtamalla mm. kädet ja korvalehdet. Useimmiten Karma kyllä taitaa lipsiä ihan vain omaksi (ja ihmisten) iloksi.. 

Toisten koirien kanssa Karma leikkii mielellään, mutta leikkien mukaan on alkanut tulla dominoivia piirteitä Karman pyrkiessä mielellään muiden koirien päälle yllättävänkin hanakasti. Saa nähdä, miten tilanne tulevaisuudessa kehittyy. Toivon erittäin paljon, ettei Karma rupeisi uhomaan muiden koirien kanssa, mutta aika näyttää. Siihen asti ylläpidämme koirakontaktejamme ja leikimme entiseen malliin.

Karma on siis tällä hetkellä 8 kuukautta ja 8 päivää vanha. Odottelemme jännityksellä, milloin juoksut alkavat ja tytöstä kuoriutuu nainen. Juuri nyt tosin en voi kuvitellakaan tuota pönttöä aikuiseksi koskaan, kun se makaa selällään sängyssä, kieli poskella, kaikki tassut taivasta kohti ja etutassujen välissä pyörii ja röhkii uusi possu-lelu. :)

Kaunis sivuprofiili <3

Lempipartiopaikka: Keittiönpöytä..

torstai 7. heinäkuuta 2011

Kesäkesäkesä!

Helteet ovat palanneet Etelä-Karjalaan ja ilmalämpöpumppu pitää taloni suloisen viileänä. Karman lempipaikat pötkötellä ovatkin kuumina päivinä joko sisäeteisen lattialla, mihin pumppu puhaltaa suoraan tai vessassa. Selvästi lämmin ilma imee mehut koirasta eikä se juurikaan jaksa pihalla leikkiä tai juoksennella muutenkaan, mutta sisällä sitten senkin edestä minun riemukseni.. Viileämpinä iltoina olemme käyneet tutkimassa Niskalammen ja Mustalammen villisti risteileviä polkuja, jossa Karma saa juoksennella vapaana. Ja voi kuinka ihana Karman kanssa onkaan käyskennellä metsissä! Koirani kävelee jatkuvasti joko takanani tai pari metriä edessäni polulla ja vilkuilee tuon tuosta olkansa yli minua kuin varmistaen, että olen varmasti mukana ja tulossa samaan suuntaan. Hihnassakin Karma kulkee hienosti vetämättä eikä kiinnitä muihin koiriin juurikaan huomiota. Paria ärhentelevää vastaantulevaa koiraa se on pysähtynyt sekunniksi katsomaan ja tämän jälkeen vilkaissut minua kuin sanoakseen "Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää, vai mitä mamma?".

Kesässä ehkä ihaninta Karma mielestä on perhoset. Etenkin hämärällä yöperhojen liidellessä pihallani Karma säntäilee villinä niiden perässä ja välillä hyppii tasajalkaa kuin gaselli savannilla saadakseen kiinni nuo valkeat liidokit. Harmikseni illan hämärtyessä pihalla ei saa riittävän tarkkaa videokuvaa, joten en voi jakaa kanssanne tätä hillittömän hilpeää tanssia, jota Karma hyönteisten kanssa harjoittaa.

Toinen suosikkipuuha pihalla on leikkiä naapureiden kissanpennun, Leilan kanssa. Leila on melko tarkalleen saman ikäinen kuin Karma ja näillä kahdella on omituinen ystävyys. Leila tulee aina maukumaan Karmaa luokseen ja selvästi hakeutuu koirani tykö, jonka seurauksena Karma lähtee juoksemaan Leilan perään. Leila juoksee aina jonnekkin "turvaan", kuten aidan taakse, auton päälle tai etupihani tammen alaoksalle istumaan, ja Karma jää viereen vinkumaan ystävänsä seuraa. Ikinä Karma ei ole ärähtänyt kissalle tai muutenkaan osoittanut minkäänlaista pahansuopaisuutta katteja kohtaan. Toisinaan tämä kaksikko tassuttaa peränjälkeen kuin majakka ja perävaunu ympäri tiluksia (varmasti koiruudet mielessään) tai istuvat yhdessä naapureiden hiekkalaatikossa, jossa Karma suorittaa leikkien fyysisen osuuden (eli kaivelee kuoppia..) ja Leila toimii työnjohtajana. Team Täystuho, varsinaiset Äly ja Väläys :)

Karma ja Leila-kisu

7.7. Karma on tasan 21 viikkoa nuori ja painoa on nyt 23,3 kiloa. Pentumaisesta, ihanasta nahkamasusta ei ole enää kuin muisto jäljellä, kun musta turkki on alkanut vallata senkin osan koirasta. Pysyvät kulmahampaatkin kurkistivat tänään ensimmäisen kerran ikenien läpi ulkomaailmaan. Minun silmissä se on vieläkin ihan pieni pentu <3

Karma ja sekarotuinen Dante-koiruus Juhannuksena Ruokolahdella
Karma ihmettelemässä lokkien menoa Juhannuksena Taipalsaarella Suur-Saimaan rannalla

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Ikenet K-U-T-I-A-A!

Toisin sanoen Karmalla vaihtuu hampaat, VIHDOIN! Takahampaiden takana ikenet pullistelevat räjähdyspisteessä. Etuhampaat sekä ylhäältä ja alhaalta ovat vaihtuneet jo lähes kaikki uusiin, huomattavasti isompiin kiilteisiin. Uusista kulmahampaista ei tosin vielä ole merkkiäkään, mutta ne taitavatkin tulla vasta viimeisten joukossa. Vaikkakin minä riemuitsen siitä, että suussa olevat neulaset vaihtuvat vihdoinkin johonkin tylpempään ja täten vähentävät jäystämisen tarvetta, niin menohan luonnollisesti vain kiihtyy ennen kuin päättyy eli jos olen aikaisemmin valitellut, että Karma hammastaa jonkin verran, niin nythän se vasta pureekin. Luita menee kuin liukuhihnalla, kohteeksi kelpaa myös tietokoneen kulma, ovenpieli ja nahkatuoli. Tänään helpotin koiran oloa antamalla sen jäystää muovipulloa. Euforisesta ilmeestä päätellen se toimi kohtalaisen hyvin. Välillä olen uhrannut sormiani ja konkreettisesti hieronut takahampaiden ikeniä. Hampaiden vaihtumisen vuoksi Karmalle ei ole oikein maistunut ruoka viimeiseen viikkoon. Jauhelihat se syö mieluusti, mutta raksuja se vähän pyörittelee ympäriinsä.  Jospa niiden rouskuttelu on ikävän tuntuista näinä vaikeina aikoina ;) Ei Karma kuitenkaan laihtumaan ole päässyt missään tapauksessa. Ikää on tällä hetkellä 18,5 viikkoa ja painoa tasan 20 kiloa.

Liitteenä kuvia viime viikolta (tai sitä edelliseltä, muisti pätkii ;)), kun oli kuuma ja painelimme Karman kanssa Niskalammen rantaan viilentymään.


Pöljäke yritti saada siitepölylauttoja kiinni..

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Minusta tulee isona..

..iso? Pieni? Keskikokoinen? Nyt kun vielä muistan, yritän kirjata ylös Karman kasvamista. Jos jonkun koira on kasvanut samaan tahtiin, niin olisi mielenkiintoista kuulla, minkä kokoiseksi hurtta lopulta virahti. Oheisessa listassa viikot meinaavat luonnollisesti ikää.

- Saapuessaan (7,5 viikkoa), <5kg
- Ensimmäinen rokotus (päivälleen 12 viikkoa), 10,3kg
- 14 viikkoa, 14kg
- Toinen rokotus (15 viikkoa), 15,6kg
- 17,5 viikkoa (=tänään), 18kg

Ruokaa neiti saa 4 kertaa päivässä; Jahti&Vahti -penturaksuja, Pedigreen pennuille tarkoitettua purkkiruokaa, raakaa jauhelihaa sekä öljyä. Jauhelihaa hurahtaa melkein se 400g/päivä, raksuja ehkä 2dl/ruokintakerta ja purkkiruokaa 2 isoa ruokalusikallista/ruokintakerta. Karma ei missään nimessä ole lihava, eikä kyllä laihakaan, voisi oikeastaan sanoa, että se on erittäin sopusuhtainen. Luita sillä on vapaasti saatavilla, sekä niin sanottuja teollisia  luita kuin edesmenneen koirani valmiiksi järsimiä aitoja naudan putkiluita.

Ohessa kuva Karmasta viime viikon helteillä leikkimässä pihalla lempikeppinsä kanssa <3

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Hyvä Karma, paha Karma..

Kolikolla on aina kääntöpuoli ja Karmalla on monta persoonaa. Herätessäni kotonani asuu aamu-Karma, maailman herttaisin ja suloisin koiranpentu, joka nuhjuaa kainalossa, on suloinen ja kiltti, eikä koskaan tekisi mitään pahaa. Päivällä seurassani on vuorotellen riekku-Karma, uni-Karma ja touhu-Karma. Riekku-Karma leikkii ja rallittaa menemään joko yksin tai naapurin kissan kanssa. Juoksemisessa ei yleensä ole mitään järkeä, mutta meneminen on hyväntahtoista ja iloista. Uni-Karma on nimensä mukaan uninen ja melko syvässä koomassa. Kun väsyttää, niin silloin väsyttää kunnolla eikä tuolloin voi tehdä mitään muuta kuin makoilla viileällä lattialla. Touhu-Karma nostaa päätään yleensä uni-Karman jälkeen, eli etsitään suuhun luu tai joku lelu, jonka kanssa puuhastellaan rauhallisesti. Pahin kaikista Karmoista on ehdottomasti Herja-Karma. Herja herää henkiin silloin, kun Karma on yliväsynyt tai riekku-Karma on mennyt niin sanotusti överiksi. Myös silloin, kun pyydän Karmaa tekemään jotakin, mitä se ei välttämättä haluaisi tehdä, Herja sanoo haisevan vastalauseensa. Herja-Karma puree, raapii, potkii, haukkuu, murisee, karkailee, sikailee, hölmöilee, repii lahkeita ja kenkiä, eikä tee mitään mitä pyydetään. Herja-Karma on myös ihan kaikesta eri mieltä. Herja-Karma ei juurikaan välitä, vaikka sen selättää ja/tai niskavilloista vatkuttaen saarnaa käytöstapojen käsikirjaa, sillä Herjan pää on umpiluuta. Herjailu yleensä kiihtyy ja kiihtyy, kunnes lopulta muuttuu uni-Karmaksi (luojan kiitos). Karma ei kuitenkaan koskaan tuhoa mitään, ei yksin ollessaan tai muuttuessaan Herjaksi. Se vain testailee hampaitaa kaikkeen mihin yltää silloin, kun järjen valo himmenee. Ohessa muutamia otoksia Herja-Karman tuotoksista.

Aluslakanaa ja petauspatjaa on hyvä rankaista milloin mistäkin syystä

Aluslakana II

Sohvan alalaita on "hieman" rispaantunut. Suurin osa vaurioista on tullut, kun Karma on sutinut takatassuilla itseään sohvalle, mutta on tuossa hampaatkin käyneet.

Sohvan käsinoja on kokenut kovia.

Eräiden housujeni lahje. Tahrat on kuolaa, ja kaikki pisteet kulmahampaiden läpimenoaukkoja. Yksien housujen lahje repesi kahtia, kun Herja-Karma tervehti minua tullessani töistä kotiin.

Kenkäparka. Kaikki vauriot made by Karma kengän ollessa jalassani.

Paranemassa oleva haava polvessa, kiitos Karman kynsille.

Kädet olisi pitänyt kuvata aikaisemmin, kun haavoja oli enemmän ja ne oli tuoreita. Nämä ovat siis Karman pikku maitohampaiden tuotoksia, haavoja on kuvaushetkellä yllättävän vähän.

Toinen käsi.

Reiden mustelmat ovat tulosta, kun Karma puree housujen läpi.

Naapurin lapsen lelut on päätynyt surman suuhun.


Lelu II




 Vanha videopätkä perusherjaamisesta (Karmalla ikää n. 3kk). Kyseinen esitys on aika laimea, mutta antaa vähän osviittaa, miten ihania koiranpennut voi olla.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Koiranomistajan ajatuksia vol. I

Tähän väliin haluaisin puhua mietteistä ja tunteista, joita Karman olemassaolo minussa on herättänyt. 

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei koiralapsen tulo taloon ollut jonkin asteen henkinen shokki. Vielä hetki sitten talossani asui koira, joka tuntui lukevan ajatuksia ja jonka kanssa elämä oli suloisen rutinoitunutta. Toimimme täydellisessä harmoniassa aivan kaikessa. Karman astellessa elämääni, se ei ymmärtänyt ainuttakaan sanaa tai elettä, jota epätoivoisesti yritin sille viittilöidä. Vielä vähemmän se tiesi kuka minä edes olen. Haluan ajatella, että Karman mielessä olisi tuolloin voinut pyöriä Seija Simolan kappaleen Kesytetty säkeistö:
"Sinä olet minulle vain yksi
yksi tuhansien joukosta
En tarvitse sinua,
Ei, en tarvitse sinua.

Mutta jos kesytät minut
silloin me toisiamme tarvitsemme.
Olisit ainoa maailmassa
Elämäni aurinkoinen."

Sama pätee tietysti minuun. Minulle Karma oli sen ohikiitävän hetken vain koira, mutta se kesytti minut heti kun istuin Parikkalassa autooni ja Karma katsoi minuun suurilla silmillään.

Toisien sanoen, minä en tuntenut koiraani eikä koira minua. Karma touhusi omiaan välillä varovasti kysyen minua leikkeihin mukaan. Minä tein kotitöitä ja elin elämääni koiran kanssa, mutta emme kuitenkaan olleet yhdessä samalla tavalla kuin vanhan koirani kanssa olimme joka sekunti. Tänään tätä kirjoittaessani Karma on asunut kotonani jotakuinkin kaksi kuukautta. Makaan sängyllä, Karma nukkuu vieressäni lepuuttaen päätään reidelläni ja kuuntelemme hiljaa Coldplayta. Siitä on tullut kuin salaa minun koirani.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kaikkien kaveri

Karman sosiaalistaminen sekä ihmisten ja koirien suhteen alkoi välittömästi kotiutumisen jälkeen ja kuten otsikkokin sanoo, Karma on kaikkien kaveri :)

Ihan ensimmäinen koirakaveri oli whippetpentu Roma

Roman ja Karman sänkypainit

Ihmisystäviä

Toinen koirakaveri Dana (pitbull-rottweiler)


Karma ja hoidossa ollut mäyräkoiraherra Pyry

lauantai 14. toukokuuta 2011

Kuka mie ees oon?

Koiranpentu oli siis kotona ja sille oli annettu nimeksi Karma. Mutta mikä tämä lapsi oli koiriaan?

Karma juuri kotiin saapuneena

Karma on sekarotuinen neitokainen. Karman emä Hulda on 50% howavart, 25% snautseri ja 25% kultainen noutaja. Karma isä Remu on puhdasrotuinen ja erittäin komea rottweiler, jolta koiramme on perinyt ulkonäkönsä. Rotucocktail oli luonnollisesti tiedossamme etsiessämme pentua, ja tämä sekoitus tuntui hyvältä valinnalta, sillä toiveenamme oli, että tuleva hännänheiluttaja vartioisi pihaa ja tarpeen tullen myös puolustaisi omia ihmisiään. Kolikon kääntöpuolena tietysti oli koiran mahdollinen kovapäisyys koulutettaessa, mutta henkilökohtaisesti olen luottavainen omien koirankäsittelytaitojen suhteen ja olen täysin varma, että Karmasta tulee maailman paras koira heti Gamman jälkeen.

Remu-iskä
Edellisen koirani nimi oli tosiaankin Gamma ja minusta se oli maailman paras nimi koiralle. Olikin suuri haaste alkaa pohdiskelemaan uudelle karvakorvalle nimeä, joka sopisi juuri tälle tietylle koiralle, olisi riittävän "katu-uskottava" ja tietysti olisi koiralle itselleen helposti omaksuttava. Ensimmäinen varteenotettava nimiehdotus, josta sekä minä että mieheni pidimme, oli Harmi. Kuitenkaan nimi ei tuntunut "oikealta", mutta se jäi päiviksi elämään koiramme nimenä parempien vaihtoehtojen puuttuessa. Eräänä päivänä ollessani yksin kotona, jostakin tyhjästä mieleeni tuli sana 'karma'. Lähetin miehelleni välittömästi tekstiviestin, että miltä tämä kuulostaisi ja mieheni kuittasi sanalle hyväksynnän. Karma. Hyvä Karma. Paha Karma. Sehän on meidän koira!

Ihan pieni vielä

Karman tullessa kotiin ja elämäämme huomasimme hyvin pian, ettei koiramme nimi voisi olla mikään muu kuin Karma. Muutaman päivän jälkeen tosin mietimme vitsinä, että myöskin "Herja" olisi ollut osuva nimi Karman pimeän puolen ottaessa vallan ja sen roikkuessa innoissaan muun muassa minun lahkeissani tai tietokoneen virtajohdossa..

Kuten mainittua, Karma kotiutui nopeasti eikä kaipaillut emon tai sisarustensa perään. Karma oli saapuessaan n. 5 kiloinen pullukka, pehmeäkarvainen mötkäle. Neitokaisen persoona hiipi näkyviin nopeasti meille saapumisen jälkeen; Karma on tiukka tyttö! Karma ei pelännyt tai säikkynyt oikeastaan mitään. Pihalla se tepasteli tomerana itsekseen nuuskimassa ja syömässä kaikkea mahdollista. Vierailemaan tulleet, Karmalle tuntemattomat, ihmiset se tervehti kaikki hännän heilutuksilla ja kiipeämällä mahdollisuuksien mukaan syliin. Myöskään vierailemaan tulleet koirat eivät Karmaa huolettanut vaan se juoksi kaikkia ovelle vastaan ja haastoi välittömästi leikkiin. Television, tietokoneen, pianon, kitaran, mikroaaltouunin tai kännykän äänet eivät hetkauttaneet pentua millään tavalla. Itsetunto oli siis kohdillaan jo pienestä pitäen.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Hyvää päivää maailma

10.2. 2011 sekarotuisella Hulda-koiralla oli suuri urakka käsillä, sillä sen vatsasta ulos pyrki 11 koiralasta, kahdeksan pientä poikaa ja kolme tyttöä. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja siinä hujakassa maailmaan saapui meidän Karma.


Siellä hän on, joku noista mustista pötköistä


Mehän emme mieheni kanssa tienneet vielä tuolloin tuon taivaallista mistään koiranpennuista; elimme ihanaa, tasapainoista arkea vanhan sekarotuisen koirarouvamme kanssa ja kaikki oli niin hyvin kuin olla vain pystyi. Kohtalo kuitenkin rikkoi idyllin ja rakkaalla koirallani todettiin parantumaton syöpä. Koirastani ja viimeisistä yhteisistä ajoistamme löytyy tarkempaa tietoa täältä, lopputulos pähkinänkuoressa on, että lähetin sydän sirpaleina ystäväni viimeiselle matkalle 17.3.2011 ja kotini oli autioitunut tassujen rapinasta ja hännän heilutuksesta.

Olen aina sanonut, että sitten joskus (tämä "joskus" piti olla jossakin hamassa tulevaisuudessa) kun koirani siirtyy ajasta ikuisuuteen, aion ottaa uuden koiran mahdollisimman nopeasti. Ystävilleni sanoin, että jos en itse ymmärrä sitä tehdä surun keskellä, niin minulle täytyy tuoda koira väkisin. Ulkopuolisia ei kuitenkaan tarvittu, sillä koirankaipuu oli suuri ja tiesin tarvitsevani jotakin aikaa ja ajatuksia vievää kestääkseni ja käsitelläkseni sen valtavan tuskan, jonka vanhan koirani poismeno sieluuni jätti. Jo 19.3. menimme mieheni kanssa Parikkalaan katsomaan läjää 5 viikkoa vanhoja pienokaisia. Kaikki koiranpennut liimaantuivat pentuaitauksen laitaa vasten, lipsivät ja purivat sormiamme, yksi kuitenkin oli enemmän kiinnostunut sormeni mututamisesta kuin muut. Hölmistyin hieman, kun kasvattaja sanoi kyseisen pennun olevan meidän tyttö. Siinä se nyt siis oli, 5 viikkoa vanha musta pötkö, ja se olisi meidän Karma. Otin lapsen syliin ja pentujen tapaan se puri ja nuoli kaikkea, mihin suu vain osui. Lähtiessämme Parikkalasta olo oli hyvällä tavalla epätodellinen ja toiveikas; minä tulen pääsemään Sateenkaarisillalla minua katselevan koirani kuolemasta yli ja minä voin vielä rakastaa samalla tavalla uudestaan.

31.3. sain puhelinsoiton kasvattajalta. Jostakin syystä automaattisesti ensimmäinen ajatukseni oli, että pennullemme on sattunut jotakin, mutta hän soittikin kertoakseen, että pennut ovat käyneet eläinlääkärissä ja ovat valmiita lähtemään uusiin koteihin. Soitin sekavan puhelun miehelleni, sillä olimme varautuneet kotiuttamaan pennun vasta 9.4., mutta tietäessäni että lapsen saa hakea vaikka heti, en voinut millään odottaa enää 1,5 viikkoa. Sovimme, että haemme tytön kotiin 2.4. lauantaina. Aloin automaattisesti miettiä, mitä kaikkea tarvitsemme kaupasta koiralle. Pentuhan syö penturuokaa, piimää pitää ostaa paljon, vessapaperia ei myöskään voi olla liikaa siltä varalta, että vahinkoja sattuu sisälle. Ja leluja! Vihdoin sain ostaa koiranleluja, sillä vanha koirani ei edes pentuna välittänyt leikkiä ja täten en ollut päässyt koskaan tutustumaan syvemmin vinkulelujen piippaavaan maailmaan.

Lauantai koitti ja ajoimme mieheni kanssa jälleen Parikkalaan. Perhoset parveilivat vatsassani koko ajomatkan ajan. Vierailu kasvattajalla oli lyhyt ja ytimekäs; pentu syliin, maksu kasvattajalle, ruokintaohjeet ja eläinlääkärintodistus kouraan ja takaisin autoon. Kaikki kävi kovin äkkiä ja lopulta istuimme taas autossa, mutta nyt meitä olikin kolme.

Automatka sujui täysin ongelmitta. Karma makoili, istuskeli, katseli maisemia ja torkahteli. Pysähdyimme vielä käymään kaupassa ja minun ollessa ostoksilla, Karma nukkui mieheni sylissä pää retkottaen auton ratissa. Kotona pentumme oli hieman eksyneen oloinen, ja tepasteli ympäri taloani tutkien paikkoja nenällään. Riemulla ei ollut rajaa, kun lopulta kirsun eteen osui kaikki lelut, jotka olin lapsellemme hankkinut! Ensimmäisenä yönä Karma vinkui ainoastaan siitä hyvästä, ettemme súostunut ottamaan sitä sänkyyn nukkumaan. Lopulta se luovutti ja kävi uinumaan tyynylle, jonka laitoimme sille yöpöytämme alle.

Kaiken kaikkiaan pennun kotiutuminen sujui hyvin kivuttomasti. Pieni tyttömme pyysi päästä ulos tarpeilleen heti alusta alkaen, josta olimme luonnollisesti kovin ylpeitä. Sanomalehtihärdelliin emme ruvenneet ollenkaan, vaan pisut ja kakat tehtiin aina, vain ja ainoastaan pihalle. Tein samalla tavalla edesmenneen koirani kanssa, vaikka kerrostaloasuminen toikin koulutukseen lisää haastetta; lattioille ei laitettu ainuttakaan paperia, vaan käytin koiraani pihalla 8-10 kertaa päivässä. Menetelmä on siis koettu aikaisemminkin toimivaksi ja samalla metodilla aloitimme myös Karman sisäsiisteysopinnot.


Siinä se nyt oli. Makoili lattialla ja touhuili välillä omiaan. Ei ymmärtänyt yhtään mitään, mitä sille sanoi, enkä minä ymmärtänyt hänen ajatuksiaan. Rakkauden määrä tukahdutti sydämeni ja tiesin, että pian tulee päivä, jolloin Karma lukee minua kuin avointa kirjaa ja minä tunnen hänen mielen liikeet paremmin kuin omat taskuni.